JOHTOPÄÄTÖKSIA JA SUOSITUKSIA

 Helsingin maahan muuttaneiden asukkaiden menestys on avainasemassa kaupungin hyvinvoinnin, turvallisuuden ja talouden näkökulmista. Kaupungin on syytä taata myös näille asukkaille yhdenvertaiset mahdollisuudet parantaa sosio-ekonomista asemaa. Koulutussektorin on yhteistyössä kolmannen sektorin ja työelämän kanssa luotava yhdenvertaiset mahdollisuudet asukkaille samalla, kun vähentyvät ammatillisen koulutuksen resurssit haastavat koululaitosta.

Vaarana on, että ammattikoulut valikoivat koulutuksiin parhaiten osaavia, jolloin ulkopuolelle jäävät eivät pääse kiinni yhteiskuntaan. Trendi on omia luomaan turhautuneisuutta, köyhyyttä ja radikalisoitumista.


 

– Sosiaalityön ja aikuiskoulutuksen välimuoto tuottaa parhaat tulokset –

KYKY-hanke pääsi kokeilemaan aikuiskoulutuksen (suomen kielen kurssit, tietoa painottavat vertaisryhmät, uraohjaus) ja sosiaalityön menetelmien (etsivä työ, palveluohjaus, voimaannuttava työote) yhdistämistä.

Tulokset ovat rohkaisevia: osallistujien itsenäisyys ja aktiivisuus lisääntyivät havaittavasti. Lisäksi hanke onnistui järjestämään opiskelijoille polkuja jatkokoulutukseen.

– Lastenhoito avaa kohderyhmälle pääsyn palveluihin ja ohjaa heitä uralla eteenpäin –

Mikäli toivotaan, että kotivanhemmat kehittävät taitojaan jo vanhempainvapailla, on investoitavaa lastenhoitoon. Jos maksutonta lastenhoitoa ei ole tarjolla, palvelut jäävät käyttämättä juuri kaikkein vaikeimmassa asemassa olevilta eli vanhemmilta, joilla ei ole apuverkostoja tai rahaa.

– Varhaisessa vaiheessa ja omalla kielellä tarjottu orientaatio yhteiskunnan palveluihin ja työelämään antaa kotivanhemmille luottamusta viranomaisiin

Kotivanhemmuus on hiljattain maahan muuttaneiden keskuudessa yleistä, koska Suomeen muutetaan keskimäärin parhaassa lastentekoiässä. Kotivanhempi on sidottu lapsensa hoitamiseen, eikä siksi pääse helposti koulutuksiin ja valmennuksiin.

Maahan muuttanut kotivanhempi jää siis vailla kotoutumisajan kurssien tarjoamia tietoa ja taitoja suomalaisessa yhteiskunnassa toimimisesta. Orientaatiojakso säästäisi resursseja, koska vanhemmat saavat tarvitsemansa tietoa ja verkostoja, joiden avulla he voivat rakentaa paremmat arjen ja tulevaisuuden strategiat.

Kotivanhemman asemaan liittyy kuitenkin paljon yhteistyövelvoitteita, kuten viestintä neuvoloiden, päiväkodin tai koulun kanssa. Onnistunut lastenhoito on siis vaikea ilman yhteiskuntatietoa.

On järkevää välittää tietoa yhteiskunnasta, sen toiminnasta ja sen palveluista maahanmuuttajan äidinkielellä vielä vanhempainvapaan aikana, jotta kotivanhemman asiointi ja perheasioiden hoito ovat sujuvia. Investoimalla ajoissa kotivanhempien tietoon, säästämme kustannukset korjaavilta palveluilta. Samalla annamme vanhemmalle eväitä elämään lapsen kotihoidon jälkeen.

– Panostaminen kotivanhempiin ennalta ehkäisee pitkittynyttä tukien käyttöä ja syrjäytymistä kahdessa sukupolvessa –

Toisinaan kotivanhemmuudesta on vaikea päästä pois maahan muuttaneen vanhemman heikon työmarkkina-aseman vuoksi. Kodinhoidon tuki voi osoittautua perheen näkökulmasta niukaksi, mutta mahdolliseksi toimeentulostrategiaksi. Ratkaisu voi tulla yhteiskunnalle kalliiksi.

Vanhempainvapaalla oleva kotivanhempi ei pääse kehittämään työmarkkinataitojaan, joten tilanne ei pääse korjaantumaan ja on omiaan johtamaan kotivanhemman syrjäytymiseen. Huonosti voiva kotivanhempi ei pysty tukemaan lapsiaan. Panostamalla kotivanhempien taitoihin mahdollisimman ajoissa tarjoamme perheille pääsyn ulos köyhyydestä sekä välineitä tukea lastensa menestystä.

– Maahan muuttaneilla kotivanhemmilla on hyvin erilaisia taustoja, joten palvelut on räätälöitävä kohderyhmien mukaan –

Helsingissä asuvat kotivanhemmat puhuvat yli sataa kieltä. Heillä on keskenään erilainen koulutuspohja, työkokemus ja kielitaito. Perheiden pärjäämisen edellytykset vaihtelevat riippuen taloudellisesta, kulttuurisesta ja osaamisen pääomasta.

Oikeastaan ainoa asia, joka yhdistää helsinkiläisiä maahanmuuttajia, on yhteinen kokemus asettautumisesta uuteen maahan. On tarpeetonta ja haitallistakin tarjota samaa palvelua niin heterogeeniselle joukolle. Ihmisen kotoutumista edistäisi kohderyhmien segmentointi ja palvelujen kohdentaminen tarpeiden ja osaamisen mukaan.

Segmentit.png

Resursseja on syytä jakaa segmenttien kesken niin, että palvelun lopputulos olisi tasainen.

Korkeasti koulutettu, aktiivinen ja työmarkkinoilla lähtömaassaan menestynyt segmentti tarvitsee työkaluja uran rakentamiseen ja asioiden hoitoon. Yhteiskunta voi esimerkiksi tukea ryhmä tiedonhakuun ja asiointiin verkossa.

Osaava, mutta passiivinen segmentti tarvitsee sopivaa mielipidevaikuttamista ja kevyitä pop-up-ohjauspäiviä. Kouluttamaton, mutta aktiivinen segmentti tarvitsee omakielisiä neuvonta- ja uraohjauspisteitä, jota tukisivat asiakkaan pyrkimyksiä. Kouluttamaton ja passiivinen segmentti tarvitsee etsivää työtä, viestintää, ohjausta ja voimaantumista

– Heikosti osaaviin kotivanhempiin tulee panostaa monin toimenpitein – 

Primäärinen luku- ja kirjoitustaidottomuus yhdistyy muiden perustaitojen puutteeseen: kellon ymmärtäminen, rahojen laskeminen, arjen suunnittelun ja suomen kielen taidot ovat heikossa kantimissa. Suomalaisessa yhteiskunnassa he ovat riippuvaisia muista ja liikkuvat kaupungilla vähän. Ryhmän tavoittaminen on vaikeaa. Hankkeen ja kumppanijärjestöjen mukaan Helsingissä tässä tilanteessa on yli 1000 vanhempaa.

Kokemustensa perusteella Kyky-hanke suosittelee kohdentamaan heikoilla taidoilla varusteluille kotivanhemmille raskaampia toimenpiteitä, jotka antaisivat ko. ryhmälle ainakin alakoulun taidot, kansalaistaidot ja perustietoa yhteiskunnasta sekä tukisivat ryhmän voimaantumista.

– Maahan muuttaneiden kotivanhempien tavoittamiseen tarvitaan omankielistä etsivää työtä –

Maahan muuttaneiden kotivanhempien tavoittaminen on vaikeaa kielimuurin ja rajatun viestintäkanavien käytön vuoksi. Hanke suosittelee kokemustensa perusteella omalla kielellä tapahtuvaa etsivää työtä kohderyhmän tavoittamiseen. Etsivää työtä on hyvä täydentää vetovoimatekijöillä, kuten lastenhoidolla varustetuilla juhlilla, zumba-tuokioilla tai digipajoilla.

Koska tiedonsaanti on jo ajankohtaista vanhemman ollessa kotona ja koska korjaavat palvelut tuottavat huomattavasti suurempia kustannuksia, kunnan tulee investoida ennalta ehkäisevään jalkautuvaan omakieliseen työhön. Säästöt tulevat korjaavien palvelujen vähentyneestä käytöstä, vanhempien nopeammasta siirtymisestä työmarkkinoille sekä toisen polven vähentyneestä korjaavasta työstä.

– Järjestöjen tietotaito on saatava käyttöön –

Helsingissä puhutaan jopa 175 kieltä. Pelkästään äidinkielen opetusta järjestetään noin 50 kielellä. Lisäksi osa kieliryhmistä on edelleen hyvin pieniä. Kunta ei pystyisi ylläpitämään näin massiivista omankielisen ohjauksen resurssia omana tuotantona.

Kaupungin on siis järkevä toteuttaa etsivää työtä kumppanuudessa etnisten järjestöjen kanssa. Palvelujen alihankinta järjestöiltä on edullisempi vaihtoehto. Samalla kunta tukee järjestöjen edunvalvontaa ja ammattilaistumista. Etsivää työtä tekevien kouluttamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota.